Reissun päällä

Vaikka ei remontoimiselta kovin usein ehdi eikä malta reissuun lähteä, oli meillä loppukesästä yksi pakollinen matkakohde. Loviisan Wanhat Talot nimittäin. Sinne olin kaihoisasti kaipaillut jo kolme vuotta, mutta vasta tänä vuonna tähdet osuivat sopivasti siihen linjaan, että matka saatiin järjestymään. Tytöt jäivät mummolaan hoitoon ja me miehen kanssa lähdettiin tutustumaan meille uppo-outoon kaupunkiin ja keräämään kenties remonttivinkkejä korviemme taakse. Näppäsin Loviisasta yhden ainoan kuvan heti saavuttuamme ja lopun aikaa kännykkä saikin olla kameroineen laukun pohjalla kun en kehdannut toisten koteihin kameran kanssa tupata.

Ja pakko kyllä todeta, että LWT on kaltaiselleni puutalohullulle kaikkien aikojen unelmikkain huvipuisto. Kuola valuen kiersin wanhaa kaupunkia, oli ihan suunnattoman suuri etuoikeus päästä kurkistelemaan seinien sisäpuolellekin, kävelemään narisevia lautalattioita pitkin kengät kainalossa, todeta että yhdessä LWT:n upeimmista kohteista oli käytössä ihan sama puuhella kuin meillä tässä nykyisessä kodissamme, josta pian muutamme Laululaan. Päivän aikana huomasin että talojen vanhuus on melkoisen suhteellinen käsite; eipä tuo pian satavuotias Laululakaan ole taloksi vielä edes keski-ikäinen, jos vanhan, perinnerakentamisen periaatteita kunnioittaen rakennetun ja huolletun talon elinkaarta miettii. Toki jos vertaa uusiin taloihin, jotka kuulemani mukaan rakennetaan kestämään 25 vuotta, voi satavuotiasta pitää vanhuksena.

Loviisasta suuntasimme Karhulan Kartanohotelliin yöksi, ja se oli kyllä loistavaa jatkoa LWT:lle. Suosittelen kaikille kauniista kartanoista kiinnostuneille! Huoneemme oli melko hintava, mutta hulppean kokoinen ja kauniisti sisustettu. Enkä ehkä ollut koskaan aikaisemmin nukkunut niin vanhassa vuoteessa.

Viime viikonloppuna matkustin Inkerin kanssa Helsinkiin ja pääsin nauttimaan pääkaupunkimme parhaista paloista: Töölöstä, kirppiksistä, Akateemisesta kirjakaupasta, lounaasta Silvopleessä, ja sunnuntaibrunssista Café Talossa. Sääkin suosi! Taas jäi poislähtiessä Helsingin-nälkä, mutta sepä kai on vain hyvä asia, kuten stadilaistunut ystäväni huomautti.

Loviisan Wanhat Talot

Karhulan kartanohotelli 

Niinku Stokka ja sillee