Näin sydämeeni joulun teen

Hyvää ja rauhallista joulua ja ihanan tunnelmallisia (ja paloturvallisia) kynttilähetkiä sekä paljon suklaan makua toivottelee Laululan väki.  Minä tässä keittelen riisipuuroa, kohta tulevat ukki ja mummi sitä meidän kanssamme syömään ja sitten lähdemme mummolaan aattoillan viettoon.

Tällaista erittäinkin jouluista asiaa... not.

Näin meillä syötiin tänään. Valkoinen liina on nyt jäljiltäni vähemmän valkoinen.

Olen aina ollut sangen huono saamaan aamiaista alas kurkustani, paitsi jos se on tosi hyvää. Nämä amerikkalaiset pänkeiksit isäni viime kesänä uutterasti poimimien mustikoiden kera ovat juuri sitä: tosi hyviä. Varsinkin jos ne tekee käyttäen turkkilaista (luomu)jogurttia ja täysjyväspelttijauhoja. Nam. Viime aikoina olen kumman usein löytänyt itseni aamulla vatkaamasta munia ja sokeria lettuhimoissani. Ja näiden paistaminen on vieläpä kovin leppoisan rauhallista puuhaa, eli ei haittaa vaikka letunkääntäjää vaivaisi pieni aamujähmeys. Lisäksi näistä ei tule nimeksikään rasvankäryä, mikä on plussaa jos ei satu rasvankärystä kiksejä saamaan. Elikkäs mikäli sattumoisin joku muukin kaipaa mustikoilleen mukavaa seuralaista, niin annanpa samoin tein ohjeen teillekin. Olen sitä miniministi muokannut Myllyn Parhaan sivuilta löytämästäni (ironista kyllä vaihtamalla nimenomaan jauhot).

Noin 15 kpl amerikkalaista kokoa tai 30-40 pientä

3		luomumunaa
2-3	rkl	fariini- tai tummaa sokeria tai juoksevaa hunajaa
4	dl	täysjyväspelttijauhoja + 1 dl vehnäjauhoja
3	tl	leivinjauhetta
1	tl	vaniljasokeria
½	tl	suolaa
2	dl	maitoa tai vettä
2	dl	turkkilaista jogurttia
½	dl	öljyä

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja nesteitä, niin että saat paksun pannaritaikinan.

Paista pienellä munakas- tai blinipannulla paksuja, vajaan senttimetrin paksuisia lettuja. Kuumenna pannu ensin kunnolla ja laske sen jälkeen levyn tehoa asentoon 1-3, sillä taikinassa on sokeria, joka ottaa väriä helposti. Käytä paistamiseen rasvaa (huom. ei käsirasvaa!!).

Nämä talviset valoilmiöt, joita ystäviksikin kutsutaan

Ihmeellistä kun aamulla yht'äkkiä huomaa auringon lepäilevän läikkänä makuuhuoneen seinässä. Tai kun se kurkottaa eteisessä yllättävän lämpimän kätensä ikkunan läpi ja hyväilee selkää (voiko tuo olla edes totta?). Joka aamu auringonnousu näyttää eri väriseltä. Vai kuvittelenko vain...?


Näytelmä saatiin haudattua, mutta kauan ei ehtinyt tyhjiötä huokailla... kun meillä on this thing called joulustressi. Onko teilläkin? Julen on jo aika lähellä. Onneksi parina iltana on ystäviä käynyt lapsineen ja lapsetta kyläilemässä. Ihanaa kun on ystäviä! Ihmiset sen joulunkin tekevät. Kunpa kenenkään ei tarvitsisi viettää sitä yksin.


Jahas, mitähän sitä sujauttaisi joulukalenteriin tällä kertaa... On lipsahtanut ajanpuutteen ja muistin heikkouden takia kovin karkkiseksi tämä meidän kalenterin anti. Mitä teidän omatekoisista joulukalentereista on löytynyt?

Olenko outo

Mie nii tykkään lumitöistä. Se on niinku pihan siivousta. Mut hetkensä se ottaa et saa kaikki lumikökköset sillee justiisa ;)

Äiti teki meille ovikranssin. Linnut kävivät napsimassa marjat parempiin suihin. Mutta menee tämä näinkin!

Joulukalenteri

Täältä voi jouluun asti käydä katsomassa päivän yllätysanimaation. Kaksi noista jo paljastuneista on tuttujeni tekemiä. Aivan ihania tyyppejä ovat! Ja aikasta veikeitä ovat nämä animaatiotkin.