Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sokeriaddikti kokkaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sokeriaddikti kokkaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. tammikuuta 2013

Tänään olen...

...hömppästellyt puolillepäivin mieheni pitkissä kalsareissa ja villatohveleissa.

...päättänyt kuitenkin että tänään on pitkästä aikaa Rintsikallinen Päivä ja pukenut ylleni jopa sukkahousut. Laitoin myös tukan, erittäin laiskalla tavalla tosin. But it's the effort that counts, right?

....niistänyt niistänyt niistänyt nenääni (kuten aina, kangasnessuihin).

...kokannut ensimmäistä kertaa tällä Pippurimyllyn reseptillä ja saanut aikaiseksi sellaista ruokaa, mitä tekee mieli ottaa lisää ja lisää. Namskis!

...seurannut sydän onnesta yli läikkymäisillään tyttöjen sopuisia yhteisleikkejä, joissa on rakennettu majaa, taisteltu itse rakennetuin lego-robotein ja lähdetty retkelle.

...haaveillut  -totta tosiaankin - mustavalkoisesta(!!!) kylpyhuoneesta. Tai oikeastaan mustavalkoisuus koskisi vain laatoitusta, tekstiilit voisivat olla fuksiaa, oranssia, turkoosia, mitä vain päähän pälkähtää. Hmm tai sitten voisi olla täysin mustavalkoista. En tiedä. Pitää tutkailla tuntoja.

...vältellyt sokeria kolmattta päivää, todennut makuaistini jo tottuneen makeusmuutokseen ja kaivannut jumppaan. Jokohan sitä huomenna uskaltaisi?

torstai 20. joulukuuta 2012

Tällaista erittäinkin jouluista asiaa... not.

Näin meillä syötiin tänään. Valkoinen liina on nyt jäljiltäni vähemmän valkoinen.

Olen aina ollut sangen huono saamaan aamiaista alas kurkustani, paitsi jos se on tosi hyvää. Nämä amerikkalaiset pänkeiksit isäni viime kesänä uutterasti poimimien mustikoiden kera ovat juuri sitä: tosi hyviä. Varsinkin jos ne tekee käyttäen turkkilaista (luomu)jogurttia ja täysjyväspelttijauhoja. Nam. Viime aikoina olen kumman usein löytänyt itseni aamulla vatkaamasta munia ja sokeria lettuhimoissani. Ja näiden paistaminen on vieläpä kovin leppoisan rauhallista puuhaa, eli ei haittaa vaikka letunkääntäjää vaivaisi pieni aamujähmeys. Lisäksi näistä ei tule nimeksikään rasvankäryä, mikä on plussaa jos ei satu rasvankärystä kiksejä saamaan. Elikkäs mikäli sattumoisin joku muukin kaipaa mustikoilleen mukavaa seuralaista, niin annanpa samoin tein ohjeen teillekin. Olen sitä miniministi muokannut Myllyn Parhaan sivuilta löytämästäni (ironista kyllä vaihtamalla nimenomaan jauhot).

Noin 15 kpl amerikkalaista kokoa tai 30-40 pientä

3
luomumunaa
2-3 rkl fariini- tai tummaa sokeria tai juoksevaa hunajaa
4 dl täysjyväspelttijauhoja + 1 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
2 dl maitoa tai vettä
2 dl turkkilaista jogurttia
½ dl öljyä

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja nesteitä, niin että saat paksun pannaritaikinan.
Paista pienellä munakas- tai blinipannulla paksuja, vajaan senttimetrin paksuisia lettuja. Kuumenna pannu ensin kunnolla ja laske sen jälkeen levyn tehoa asentoon 1-3, sillä taikinassa on sokeria, joka ottaa väriä helposti. Käytä paistamiseen rasvaa (huom. ei käsirasvaa!!).