Menneen talven kuvia

Saimaan tuulissa on käyty huuhtomassa remonttipölyjä pois...

...kärytelty ovista ja ikkunoista maaleja...

saatu tulevaan keittiöön tämmöinen lämmittäjä...

saatu auringosta siivousvirtaa pääsykokeisiin lukemisen ja remontoinnin lomassa...

nautittu näistä hurmureista...

...ja elämästämme Laululassa.

 Toivottavasti teilläkin on talvi ollut antoisa ja kevät mitä toiveikkain.

Aita on loistojuttu!

Saanko esitellä: pyreneittenpaimenkoira Loisto

Meille muutti uusi karvakorva. Ja tämä oli se mitä tarvittiin, jotta saatiin aita-asia pompsahtamaan eteenpäin. Kaksi vuotta siihen meni.

Kun tämän talon ostimme, oli ensimmäinen ajatus että tuohon vilkasta tietä vasten TÄYTYY ENSI TILASSA rakentaa aita.

Mutta oli sitä remppaa... ja sitten huomattiin että no eihän ne lapset näköjään koko ajan tielle juoksekaan. Ja sitten totuttiin. Kun oli koko ajan muutakin (tärkeämpää?) tekemistä. Sitä remppaa.

Lupa-asiatkin ehtivät olla kunnossa jo kai yli vuoden.

Mutta nyt! On laudat ostettu, pätkitty ja aitaelementeiksi koottu. Ja maalattu. Isäni sen enimmälti teki, soitti juuri kertoakseen että on pihamme perällä ja purkanut aitaelementit kuormasta.

Huomenna alkaa pystytys.

Olen aika innoissani.

Onko ihanampaa väriyhdistelmää olemassakaan?
Saniaisten takana piileskelee Pelottava Tie.

Koska on siinä vain jotain primitiivistä kauhua aiheuttavaa, että piha on yhdeltä reunalta avoin ja suojaton. En malta odottaa, että pihasta tulee kaikilta laidoiltaan käyttökelpoinen. Että kielletyt alueet muuttuvat mukaviksi käyskentelykohdiksi.

Että saan käydä hellää taistoani vuohenputkea vastaan koirien juoksennellessa vapaasti ympärilläni. Ja lasten touhutessa omiaan...

...vaikkapa leikkimökissä.

Mutta voi kyllä myös olla, että vuohenputkien kiskomisen sijaan päädynkin vetelemään hirsiä.

Hyvä päivä

Arvatkaas mistä tunnistaa hyvän päivän.

Ehdotuksia?

Siitä ettei kuole? No okei joo, ihan hyvä arvaus. Mut en nyt hakenut ihan tuota.

Koska... mun miälestä hyvän päivän tunnistaa siitä että...

1. Kylpyhuonekalustekaupasta soitetaan että kamat on täällä, voipi tulla noutamaan.

2. Sähkärin ja putkimiehen onnistuu saamaan vielä tälle viikolle. Siis huomiselle! Ja ylihuomiselle!

3. Kukkapenkissä näkyy pieniä vihreitä, maasta esiin työntyviä juttuja juuri niillä paikkeilla, mihin syksyllä tungin sipuleita.

Jep. Hyvä päivä oli. Nyt minua kutsuu kirja jonka mies toi kenties pari vuotta sitten joltain reissultansa, kaverin vaimo oli pistänyt matkaan että siinä Lauralle luettavaa. Minä vain vilkaisin silloin että jaa tuo chick flickiä edeltänyt chick lit tjaah en nyt ole hömppätuulella... ja sitten pari päivää sitten jostain syystä otin kirjan käsiini silmäilläkseni sitä ensimmäistä kertaa oikein todella. Ja totesin että hei HALOO tää on just sellainen kirja jonka haluan lukea NYT.

Siis Eat Pray Love. Kauniita unia!

Hehto ruista ja rahhaa

Kaksi kuvaa yhdistämällä saatu aikaan mahdoton perspektiivi

Meillä on...

- vesirokkoinen tyttö jota ei kutita mutta tekee mieli raapia (kuulemma)

- lankomies kylässä Stadista

- vanha putkiradio joka on tänään todettu toimivaksi (no ehtihän se toimittaa koristeen virkaa jo neljä vuotta ja hei oikeesti, kuka jaksaa laittaa töpselin seinään?)

-  pyyhitty pölyt pianon päältä ja tuntuu tepsivän niin hyvin että tarvinneeko sitä muualta siivotakaan

- yhä keskeneräinen kylppäri (pitäisköhän se ammekin hommata joskus jostain?)

- melkein sula parveke mutta ei ihan

- yksi koristeltu virpomavitsa (höyheniä, kristallihelmiä, silkkipaperikukkia)

- kolme leffaa Makuunista (Peter Pan, Halinallet, Helinä)

- jäljellä vielä muutama pieni suklaamuna jotka ehkä eivät kaikki maistu samalta (tai sitten maistuvat mutta saahan sitä itseään huijata jotta elämä olisi mielenkiintoisempaa)

- oikeestaan ihan kivaa.

Pepilläkin on.

Virvottavien (mummin ja ukin) pitänee kyllä tulla sunnuntaina meille päin. Tai voitaisiinhan me lähteä kylille virpomahan. 

"Sulle rokko, mulle palkka."

Karkki(s)päivä!

Voitin taannoin Ai Karkkii -blogin arvonnassa, ja eilen illalla lumen paksulti peittämästä postilaatikosta löytyi tällaista:

Kiitokset Karkkislaan!