Ihmeellistä kun aamulla yht'äkkiä huomaa auringon lepäilevän läikkänä makuuhuoneen seinässä. Tai kun se kurkottaa eteisessä yllättävän lämpimän kätensä ikkunan läpi ja hyväilee selkää (voiko tuo olla edes totta?). Joka aamu auringonnousu näyttää eri väriseltä. Vai kuvittelenko vain...?
Näytelmä saatiin haudattua, mutta kauan ei ehtinyt tyhjiötä huokailla... kun meillä on this thing called joulustressi. Onko teilläkin? Julen on jo aika lähellä. Onneksi parina iltana on ystäviä käynyt lapsineen ja lapsetta kyläilemässä. Ihanaa kun on ystäviä! Ihmiset sen joulunkin tekevät. Kunpa kenenkään ei tarvitsisi viettää sitä yksin.
Jahas, mitähän sitä sujauttaisi joulukalenteriin tällä kertaa... On lipsahtanut ajanpuutteen ja muistin heikkouden takia kovin karkkiseksi tämä meidän kalenterin anti. Mitä teidän omatekoisista joulukalentereista on löytynyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentin jättäminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Tai sitten ei sinne päinkään.