"Meidän talo on vähän rikki"

Nyt tuntuu siltä, että asun vihdoinkin vanhassa talossa. Oikeasti vanhassa. Edellinen kotimme oli rakennettu 1920, mutta siellä ei silti ollut sitä oikeata vanhan talon tunnelmaa. Ikkunat oli vaihdettu uusiin 1980-luvulla, seinät suoristettu kipsilevyllä. Lattialaudatkin ilmeisesti hiottu tuolloin, kosk'ei niissä tuntunut jalkapohjaan vanhan lankun pyöreyttä. Alakerran väliovet olivat nekin täysin uustuotantoa ja alkuperäisiä löytyi vain yläkerrasta. Viihdyimme kyllä tuossakin kodissa hyvin, mutta kuitenkin haikailin hieman autenttisemman tunnelman perään. Jälkeenpäin ajateltuna edellinen kotimme oli pehmeä lasku vanhassa puutalossa asumisen todellisuuteen, sillä siellä ei juurikaan joutunut kärsimään kylmyydestä eikä oikeastaan muistakaan epämukavuuksista.

Mutta miksi ihmeessä joku sitten haluaa kärsiä pienintäkään epämukavuutta omassa kodissaan? Näinpä voisi joku kysyä. Nyt tiedän vastauksen suoralta kädeltä: ne epämukavuudet voi kestää, jos saa vastapainoksi nauttia kauneudesta ympärillään joka päivä. Hienoista, käsin tehdyistä yksityiskohdista, kestävistä luonnonmukaisista materiaaleista. Symmetriasta, silmää miellyttävistä mittasuhteista. Tämä tietysti tuottaa iloa vain jos sattuu olemaan esteetikko. Siksi varmasti niin monet pitävät tällaista touhua ihan vihoviimeisenä humputuksena.

Meillä pidetään rappukäytävät  ja yläaulat viileinä, ja kylppärissäkään ei huvita ylimääräistä aikaa viettää. Kun suihkuun haluaa mennä, täytyy lämmin vesi "tilata" etukäteen koska siltä kestää pari minuuttia matkustaa alakerran lämminvesivaraajasta yläkertaan toiseen päähän taloa. Pyykit pestään alakerran tilavassa wc:ssä, jonne mennään ulkokautta. Minusta tämä kaikki on vain hauskaa ja viehkoa, toki osittain siksi että tiedän tämän olevan väliaikaista. Mutta toisaalta sitä voi miettiä, joutuuko kuitenkaan luopumaan kovin paljosta jos ei ole nykyaikaista kodinhoitohuonetta, kun kuitenkin saa pyykkinsä pestyä koneellisesti eikä tarvitse pilata niveliään kaivokylmässä vedessä tai keitellä pesuvesiä. Ja vaikka wc onkin vilakka ja sinne joutuu pujahtamaan kylmän aulan kautta, niin kuitenkin saa pitää istuntonsa sisätiloissa.

Ja mikä on ihanampaa kuin pönttöuunissa iloisesti rätisevä tuli heti aamusta!

Loppuun vielä otsikkoon liittyvä tarkennus, jonka Inkerille kerroin kun hän oli tuon lauseen huuliltaan päästänyt. Talomme ei ole rikki, koska se on ihan käyttökelpoinen :)