Karkki(s)päivä!

Voitin taannoin Ai Karkkii -blogin arvonnassa, ja eilen illalla lumen paksulti peittämästä postilaatikosta löytyi tällaista:

Kiitokset Karkkislaan!

Tuhovimma

Mikä siinä onkin, että kun näkee tällaisen kylpyhuoneen:

...niin sille haluaa tehdä näin:

...ja miksei saman tien myös näin:

 

Vaikka wc-istuin oli huonosti asennettu tai käytössä liikkunut ja sitten kätevästi lattialle vesiään vuodattanut, ei rakenteista löytynyt mitään kosteusvaurioita. Hallelujaa. Aina sitä nimittäin pikkasen jänskättää, kun on aika kurkistella muovimattojen alle kosteissa tiloissa. Ehkä tiedät tunteen?

 Kylpyhuone on aikoinaan tehty yhdistämällä kaksi komeroa toisiinsa. Betonivalun alta löytyi vanhat lattialaudat.

Kivan värinen saha! Ja pyyhekin ihan sävy-sävyyn.

Meidän talossa nää on miesten hommia. Tai lähinnä tämän kuvassa olevan miehen.

 

Putkimiehetkin kävivät jo tänään. Päätimme vaihtaa lavuaarin vastakkaiselle seinälle, koska entisellä paikalla sen ylle ei mahtunut peiliä. Ja me vaan tykätään peilata. 

Remontin ajan käytämme toisen päädyn kylppäriä kuten tähänkin asti. Siellä on niin viileää, että lapset eivät sinne kovin mielellään mene. Väliaikaratkaisuna meillä onkin lastenhuoneeseen tarvittaessa tuotu potta, esimerkiksi tänään kun Inkeri oli kuumeessa. Olemme nyt psyykanneet typyköitä jaksamaan vielä hetken tätä järjestelyä, koska kohta meillä on kylppärissä a) lattialämmitys b) kylpyamme. 

Sitä odotellessa!

Ää tee yy tee NYT

Mies aloitti tänään kylppäriremontin. Nyt tää lähtis joogaan.

Tänään olen...

...hömppästellyt puolillepäivin mieheni pitkissä kalsareissa ja villatohveleissa.

...päättänyt kuitenkin että tänään on pitkästä aikaa Rintsikallinen Päivä ja pukenut ylleni jopa sukkahousut. Laitoin myös tukan, erittäin laiskalla tavalla tosin. But it's the effort that counts, right?

....niistänyt niistänyt niistänyt nenääni (kuten aina, kangasnessuihin).

...kokannut ensimmäistä kertaa tällä Pippurimyllyn reseptillä ja saanut aikaiseksi sellaista ruokaa, mitä tekee mieli ottaa lisää ja lisää. Namskis!

...seurannut sydän onnesta yli läikkymäisillään tyttöjen sopuisia yhteisleikkejä, joissa on rakennettu majaa, taisteltu itse rakennetuin lego-robotein ja lähdetty retkelle.

...haaveillut  -totta tosiaankin - mustavalkoisesta(!!!) kylpyhuoneesta. Tai oikeastaan mustavalkoisuus koskisi vain laatoitusta, tekstiilit voisivat olla fuksiaa, oranssia, turkoosia, mitä vain päähän pälkähtää. Hmm tai sitten voisi olla täysin mustavalkoista. En tiedä. Pitää tutkailla tuntoja.

...vältellyt sokeria kolmattta päivää, todennut makuaistini jo tottuneen makeusmuutokseen ja kaivannut jumppaan. Jokohan sitä huomenna uskaltaisi?

Ont i halsen

Kiedon ystävältä saatua huivia kurkkuni ympärille...

...ja lisään takkaan puita.

Sijaistoimintoja

Piti suunnitella yhdessä remonttia. Käytin aikani näin hyödyllisesti.

Suuri ja Näyttävä Paluu

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin ja kiirettä on jossain määrin pitänyt. 

Joulun välipäivät vietimme Länsi-Suomessa appivanhempien luona. Lapsilla oli ihanaa, mutta me miehen kanssa meinasimme tekemisen vähyydessä ja täysihoidon yltäkylläisyydessä vaipua puolittaiseen koomaan. Jotain keksiäksemme veimme itsemme leffaan pällistelemään Piin tarinaa. Itkeä pillitin alkutekstien kauneutta, mutta muuten ei tehnyt mitään elämää suurempaa vaikutusta, vaikka tarina jäi päiväksi mieleen vellomaankin. 

Uudenvuodenaattona ajelimme takaisin kotiin. Juhlallisuudet jäivät aika vähiin kun sisälle päästyämme huomasimme että eipä tule vettä hanasta. Putket sulivat kuitenkin parissa tunnissa, että ei tarvinnut kaupasta lähteä vettä hakemaan kuitenkaan.  Ihailimme lasten kanssa alkuillan raketteja ensin toiselta, sitten toiselta parvekkeelta (ja totesimme että tällä alueella kasvaa ihan liikaa suuria puita).

Joka-aamuiset tupruttelut

Loppiaisviikonloppuna juhlimme reilun parinkymmenen kaverin voimin tupareita, joskin nimellä Anti-Tuparit. Vieraita oli pyydetty saapumaan itsensä vastakohtina ja jättämään juhlamieli kotiin - elleivät sitten päättäisi tulla oman luontonsa vastaisesti ilopillereinä. Itse pukeuduin gootiksi, mies veti ylleen hihattoman paidan ja piirrätti kaverillaan käsivarteensa suomileijona-tatskan. Paikalle saapui kummaa väkeä: hevaria, tuksua, disco-ihmeitä, paljasjalkahippiä, jakkupukurouvaa ja pari kappaletta merirosvoja sekä yksi erittäin tummahipiäinen mies. Myös ristiinpukeutuminen oli edustettuna molempiin suuntiin. Alkuillasta tutut poijaat soittivat meille ihanaa folkahtavaa musiikkia, improsimme teatterikamujen kanssa ja sitten vaan annettiin vipattavan bilevarpaan viedä. Ihmevekotin ja Firestarter olivat muistaakseni ainakin illan hittejä. Jossain vaiheessa iltaa lastenhuoneeseen oli muodostunut rauhallisempi soppi, missä porukat istuivat piirissä ja kuuntelivat kulloinkin vuorossa olevan trubaduurin soitantaa. Tanssilattiankin puolella olkkarissa innostuimme jamittelemaan tanssimisen ohessa sekalaisilla instrumenteilla. Oi, se vasta oli mukavata.

Tästä kuvasta puuttuvat vielä pitkä musta peruukki ja mustat kynsilakat. Ai niin ja viitta!

Pientä juhlaväsymystä alkoi jo olla ilmassa kun sitten viikko Anti-Tupareiden jälkeen oli aika järjestää Inkerin synttärijuhlat. Perjantaina kiukkusin miehelle että onx pakko leipoo en tod jaxa ja eikö niitä kakkuja kaupastakin saa (johonkinhan ne kynttilät on pakko tunkee) mihin mies sanoi että ei kyllä osteta, minä leivon. Ja niin tapahtui. Lapsia kutsuille saapui hupsistaheijaa 16 joista kolme onneksi oli kannettavaa mallia. Lapsimäärä valkeni allekirjoittaneelle pikku hiljaa juhlia edeltävänä päivänä ja mielessäni häilyi kauhunkankeutta aiheuttava mielikuva villistä lapsilaumasta juoksentelemassa huoneesta toiseen huutaen yhteen ääneen ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ ja roikkuen välillä kattolampuista. Mutta kun juhlapäivä sitten koitti,  hälinä oli ihme kyllä siedettävän tasolla.

Kakku on Inkerin ja Juulian koristelema. Tosin lopulta koristeet meinasivat eksyä liiaksi suuhun joten koristelijat piti hätistää loitommalle.

Synttäripäivän iltana piti vielä heittää improkeikka paikallisessa baarissa. Olin ihan puhki, mutta kivaa se kuitenkin oli. Että sellainen päivä. Voin sanoa, että ensi viikonloppuna otamme ihan rennosti! Ellei keksitä vaikka aloittaa kylppäriremppaa... mistäs sitä tietää, onhan perjantaihin vielä monta päivää. 

;)

Ai niin! Liityin paikallisen kuntokeskuksen jäseneksi, joten en ehkä ehdi ihan jatkuvasti blogia päivitellä. Mutta se nyt ei ole mitään uutta.