Suuri ja Näyttävä Paluu

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin ja kiirettä on jossain määrin pitänyt. 

Joulun välipäivät vietimme Länsi-Suomessa appivanhempien luona. Lapsilla oli ihanaa, mutta me miehen kanssa meinasimme tekemisen vähyydessä ja täysihoidon yltäkylläisyydessä vaipua puolittaiseen koomaan. Jotain keksiäksemme veimme itsemme leffaan pällistelemään Piin tarinaa. Itkeä pillitin alkutekstien kauneutta, mutta muuten ei tehnyt mitään elämää suurempaa vaikutusta, vaikka tarina jäi päiväksi mieleen vellomaankin. 

Uudenvuodenaattona ajelimme takaisin kotiin. Juhlallisuudet jäivät aika vähiin kun sisälle päästyämme huomasimme että eipä tule vettä hanasta. Putket sulivat kuitenkin parissa tunnissa, että ei tarvinnut kaupasta lähteä vettä hakemaan kuitenkaan.  Ihailimme lasten kanssa alkuillan raketteja ensin toiselta, sitten toiselta parvekkeelta (ja totesimme että tällä alueella kasvaa ihan liikaa suuria puita).

Joka-aamuiset tupruttelut

Loppiaisviikonloppuna juhlimme reilun parinkymmenen kaverin voimin tupareita, joskin nimellä Anti-Tuparit. Vieraita oli pyydetty saapumaan itsensä vastakohtina ja jättämään juhlamieli kotiin - elleivät sitten päättäisi tulla oman luontonsa vastaisesti ilopillereinä. Itse pukeuduin gootiksi, mies veti ylleen hihattoman paidan ja piirrätti kaverillaan käsivarteensa suomileijona-tatskan. Paikalle saapui kummaa väkeä: hevaria, tuksua, disco-ihmeitä, paljasjalkahippiä, jakkupukurouvaa ja pari kappaletta merirosvoja sekä yksi erittäin tummahipiäinen mies. Myös ristiinpukeutuminen oli edustettuna molempiin suuntiin. Alkuillasta tutut poijaat soittivat meille ihanaa folkahtavaa musiikkia, improsimme teatterikamujen kanssa ja sitten vaan annettiin vipattavan bilevarpaan viedä. Ihmevekotin ja Firestarter olivat muistaakseni ainakin illan hittejä. Jossain vaiheessa iltaa lastenhuoneeseen oli muodostunut rauhallisempi soppi, missä porukat istuivat piirissä ja kuuntelivat kulloinkin vuorossa olevan trubaduurin soitantaa. Tanssilattiankin puolella olkkarissa innostuimme jamittelemaan tanssimisen ohessa sekalaisilla instrumenteilla. Oi, se vasta oli mukavata.

Tästä kuvasta puuttuvat vielä pitkä musta peruukki ja mustat kynsilakat. Ai niin ja viitta!

Pientä juhlaväsymystä alkoi jo olla ilmassa kun sitten viikko Anti-Tupareiden jälkeen oli aika järjestää Inkerin synttärijuhlat. Perjantaina kiukkusin miehelle että onx pakko leipoo en tod jaxa ja eikö niitä kakkuja kaupastakin saa (johonkinhan ne kynttilät on pakko tunkee) mihin mies sanoi että ei kyllä osteta, minä leivon. Ja niin tapahtui. Lapsia kutsuille saapui hupsistaheijaa 16 joista kolme onneksi oli kannettavaa mallia. Lapsimäärä valkeni allekirjoittaneelle pikku hiljaa juhlia edeltävänä päivänä ja mielessäni häilyi kauhunkankeutta aiheuttava mielikuva villistä lapsilaumasta juoksentelemassa huoneesta toiseen huutaen yhteen ääneen ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ ja roikkuen välillä kattolampuista. Mutta kun juhlapäivä sitten koitti,  hälinä oli ihme kyllä siedettävän tasolla.

Kakku on Inkerin ja Juulian koristelema. Tosin lopulta koristeet meinasivat eksyä liiaksi suuhun joten koristelijat piti hätistää loitommalle.

Synttäripäivän iltana piti vielä heittää improkeikka paikallisessa baarissa. Olin ihan puhki, mutta kivaa se kuitenkin oli. Että sellainen päivä. Voin sanoa, että ensi viikonloppuna otamme ihan rennosti! Ellei keksitä vaikka aloittaa kylppäriremppaa... mistäs sitä tietää, onhan perjantaihin vielä monta päivää. 

;)

Ai niin! Liityin paikallisen kuntokeskuksen jäseneksi, joten en ehkä ehdi ihan jatkuvasti blogia päivitellä. Mutta se nyt ei ole mitään uutta.