Aita on loistojuttu!

Saanko esitellä: pyreneittenpaimenkoira Loisto

Meille muutti uusi karvakorva. Ja tämä oli se mitä tarvittiin, jotta saatiin aita-asia pompsahtamaan eteenpäin. Kaksi vuotta siihen meni.

Kun tämän talon ostimme, oli ensimmäinen ajatus että tuohon vilkasta tietä vasten TÄYTYY ENSI TILASSA rakentaa aita.

Mutta oli sitä remppaa... ja sitten huomattiin että no eihän ne lapset näköjään koko ajan tielle juoksekaan. Ja sitten totuttiin. Kun oli koko ajan muutakin (tärkeämpää?) tekemistä. Sitä remppaa.

Lupa-asiatkin ehtivät olla kunnossa jo kai yli vuoden.

Mutta nyt! On laudat ostettu, pätkitty ja aitaelementeiksi koottu. Ja maalattu. Isäni sen enimmälti teki, soitti juuri kertoakseen että on pihamme perällä ja purkanut aitaelementit kuormasta.

Huomenna alkaa pystytys.

Olen aika innoissani.

Onko ihanampaa väriyhdistelmää olemassakaan?
Saniaisten takana piileskelee Pelottava Tie.

Koska on siinä vain jotain primitiivistä kauhua aiheuttavaa, että piha on yhdeltä reunalta avoin ja suojaton. En malta odottaa, että pihasta tulee kaikilta laidoiltaan käyttökelpoinen. Että kielletyt alueet muuttuvat mukaviksi käyskentelykohdiksi.

Että saan käydä hellää taistoani vuohenputkea vastaan koirien juoksennellessa vapaasti ympärilläni. Ja lasten touhutessa omiaan...

...vaikkapa leikkimökissä.

Mutta voi kyllä myös olla, että vuohenputkien kiskomisen sijaan päädynkin vetelemään hirsiä.

Mitä yhteistä on Kate Bushilla ja saunalla?

Seinän sormipaneeli lämpökäsiteltyä haapaa kuten muutkin saunan paneelit sekä lauteet.
Lattialaatat Pukkilan, sauma oikesti musta.

Suihku: Grohe Vitalio Rain

Sauna ei ole kovinkaan syvä, mutta leveyden ansiosta  L:n muotoista ylälaudetta
piisaa yhteensä niin paljon että mahdumme miehen kanssa molemmat loikoilemaan siellä toisiamme koskematta.
Koetin saada parempaa kuvaa (lauteista, ei meistä loikoilemassa!), mutta peräseinän kaksi ikkunaa vaikeuttivat puuhaa.

Olipas viikonloppu! Kaksi massiivisen suurta toivetta toteutui.

Perjantaina puoli kahdentoista tienoilla mielialat vaihtelivat toiveikkuudesta paniikin kautta epäuskoiseen euforiaan kun istuin kahden läppärin ääressä ja klikkailin kuin mielipuoli -- ja lopulta tajusin todellakin hankkineeni kaksi lippua yhteen syksyllä pidettävistä Kate Bushin konserteista.

Lauantaina laskeuduin niinkin maallisiin puuhiin kuin saunan siivoukseen. Mutta hetkinen! Saunan siivous kuulostaa ihan siltä kuin olisi joku sauna jota siivota...! Onko siis...? Kyllä!

Sunnuntaina juhlallisin mielin riisuimme itsemme alasti (ei kuvia siitä), kääriydyimme pyyhkeisiin ja kävelimme sisäkautta alakertaan (ovi kerrosten välillä! Mitä uutukaista ylellisyyttä!). Pyöristettynä puolentoista vuoden saunattomuuden jälkeen pääsimme vihdoin omiin löylyihin itse rakennettuun saunaan.

Kannattiko odottaa? No kyllä!

Ikkunoiden vuoksi kattoa ei voinut madaltaa kovinkaan alas, joten lauteetkin tulivat harvinaisen korkealle. Itselläni on ylälauteella vähän sellainen olo kuin puumajassa olisi. Ihanassa, lämpöisessä puumajassa.

Löylyttelyn lomassa on mukava käydä rapuissa vilvoittelemassa.

Niille joita saunan tekninen toteutus kiinnostaa lupaan palata asiaan myöhemmin ongittuani tiedot  Puuha-Peteltä. Itse vastasin tässä projektissa lähinnä visuaalisen ilmeen suunnittelusta.

Nyt makoilen peiton alla flunssassa, joten ei saunaa minulle tänä iltana. No, onneksi olen saunonut viimeiset kolme iltaa putkeen.

Hämmentäviä yhteensattumia

Lähde: http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/birger-kaipiainen-emma

Melko varmasti musiikkihuoneen tapetiksi on valikoitumassa Kiurujen yö, tummansininen versio. Makuuhuoneemme nurkassa roikkuu tällä hetkellä tuttavani Sini Kososen tekemä installaatio josta pidän todella paljon. Aamupäivällä mallailin, miltä se näyttäisi yhdessä Kiurujen yön kanssa. No satumaisen ihanalta, kuten voitte vasemmalta huomata.

Juuri äsken päädyin googlailemaan Ken kiuruista kauneinta, jota harkitsen harmaakeltaisena tulevaan keittiöömme. Ja mitäpä tulikaan vastaan... Huomaatteko kenties jotain samankaltaisuutta?

P.S. Minulla oli tarkoituksena laittaa kuvat tekstin lomaan erittäinkin draamattisesti, mutta tämä editointilaatikko ei anna. Olkoon.

Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee

Nyt sen teen. Pitkästä aikaa. Ennen kuin jätän taas tekemättä. Kirjoitan jotain, teen paluun pitkän tauon jälkeen ja laitan ylös mitä olemme Laululassa talven aikana saaneet aikaan.

Kuvia remontin etenemisestä ei juurikaan omalla koneellani ole, ja koska en halua nyt kuvattomuudesta tehdä kynnyskysymystä, mennään näillä kahdella Instagram-kuvalla tällä kertaa. Kuvat ovat alakerran tulevasta kirjasto/musiikki/työhuoneesta, jonne olen koko ajan kaavaillut jotain hyvin tummapohjaista tapettia. Ja kuinka ollakaan, lastulevyjen ja parin haaleanvaalean tapetin alta alkoi kuoriutua esiin kahta erilaista lähes mustaa seinäpaperia. Kummia joskus nämä tällaiset intuitiiviset päätökset...

Viime päivityksen jälkeen meillä on aloitettu (siis mies on aloittanut) alakerran saunaremontti ja melkeinpä se onkin jo valmis. Saunasta tuli kompakti, mutta varsin mukava. Ainakin silmämääräisesti arvioituna, löylyihinhän ei vielä olla päästy, kun tarvittaisiin paikalle sähkö- ja putkimiestä ja lisäksi täytyy asentaa vielä väliovet. Halusin, että panostamme laadukkaisiin, aisteja helliviin, selkeisiin materiaaleihin ja lopputulos tuntuu sellaiselta mitä toivoinkin; haapapaneelit ovat niin pehmoiset ja sileät, että niitä tekee mieli silitellä aina kun saunalla käy pyörähtämässä.  Siihen nähden, että olemme tässä elelleet saunatonna jo melkein puolitoista vuotta, ollaan jo erittäin erittäin lähellä. Mies nikkaroi aina sen verran mitä työt ja perhe-elämä antavat periksi.

Lisäksi alakerrassa on revitty (lue: mies on repinyt) lastulevyt irti tulevan keittiön sekä musiikkihuoneen seinistä ja kaivettu esiin lautalattiat. Purettu keittiöstä puuhella leivinuunin tieltä ja olohuoneesta avotakka, jonka tilalle tulee joko pönttöuuni tai kaakeliuuni rahatilanteesta riippuen... 

Ja pähkäilty keittiösuunnitelmia. (minä) Pitkäaikainen unelmani mustasta Kvänum-henkisestä keittiöstä toteutunee. Jos olet neljän vuoden sisällä selaillut kotimaisia sisustuslehtiä, tiedät varmasti mitä tarkoitan. Saareke pysyi suunnitelmissa pitkään mukana, mutta on nyt todennäköisesti jäämässä kuitenkin pois.

Ja tilattu kylän oma puuseppä keittiötä tekemään. (Mies tilasi ja tämän tapaamisen seurauksena keittiöstä puretun hellan luukut vaihtoivat omistajaa)

Ja tehty surutyötä Cole & Sonin Cow Parsley - unelmasta luopumisen takia... tilattu Tapettitalosta tapettinäytteitä. (minä) Monta monituista vuotta olen haaveissani hellinyt ajatusta Cow Parsleystä mutta vasta hiljattain otin selvää siitä, mitä tuo ihanuus maksaa. Aijaipaljonliikaa.

Ja mietitty miten kummallista mahtaakaan sitten olla asua myös alakertaa - mitä edes teemme kaikella sillä tilalla!

Kuten joku ehkä huomasi, otsikko ei liittynyt tekstiin millään lailla. Vai liittyikö...? No ainakin meillä täällä lauletaan ja vihelletään joka päivä - ja paljon.

LWT (Love Without Tears tai Loviisan Wanhat Talot)

Huh miten väsynyt olenkaan, hyvä jos nämä lauseet saan mössöisistä aivoistani ulos puserrettua. Kielsin juuri miestäni puhumasta minulle kun tuntuu että oksennan jos yritän kaiken lisäksi vielä kuunnella ja ymmärtää - saati puhua takaisin. Tänään tuli siis tarvottua pitkin ja poikin Loviisaa. Aurinko paistoi jopa paahtavasti kuten myös vuosi sitten ja taloihin sai paikoitellen jonottaa. Kauneutta oli joka puolella niin paljon että silmä ihan turtui. Vuosi sitten olin ihan ekstaasissa, tänä vuonna vaivasi pissahätä. Minä imbesilli en sitten tajunnut katsoa LWT-kartalta että mistä niitä vessoja löytyy. No, pitääpä tehdä punkkitarkastus tänä iltana ettei käy kuten eräälle tuttavalleni joka sai puskapissistä muistoksi borrelioosin. Se tosin saatiin hoidettua ajoissa antibiooteilla, onneksi!

Suurimmassa osassa kohteita valokuvaaminen oli (ymmärrettävästi) kielletty, mutta yhdessä talokaunistuksessa ainakin se oli sallittua ja nappasinkin sieltä talteen ihanan Pihlgren & Ritolan tapetin. Tänä vuonna katselimme sillä silmällä erityisesti keittiöitä ja kylpyhuoneita, mutta aika laihaksi jäi saalis korvan takana. Silmä silmästä, hammas hampaasta ja valtakunta sille joka suunnittelee meille keittiön!

Se tapetti.

Blöörg. Nyt menen lepuuttamaan aivojani. Kutsuvat sitä myös nukkumiseksi.

Talven tarkoitus on kesä.

Ihana kesä. Sisäisen heräämisen kesä. Uusien ystävien ja taitojen kesä. Laulun kesä, soiton kesä. Uintikesä, remonttikesä. Suloinen suvi. Kesä, joka uhkasi loppua aivan liian lyhyeen (Ei voi olla! Joudunko todellakin aloittamaan nää takinpukemistappelut uhmis-ikäisen kanssa jo HEINÄKUUSSA???!!!!!) Kesä joka sanoi: ei vaiskaan, tässä on teille lämpöä ja rakkautta! Kylpekää valossa, upottakaa varpaanne lämpöiseen pehmeään hiekkaan, ostakaa riippumatto, käykää hippifestareilla ja hankkikaa rusketusraidat. Polkekaa pyörällä naruolkainmekko polvissa lepattaen, heittäkää kärrynpyöriä pihan epätasaisella nurmella. Viettäkää kuitenkin muutama sateinen päivä tekemällä retki kirjastoon, etsikää omat soppenne ropisevan kotoisesta kodista ja syventykää uusiin tarinoihin. Napatkaa töpselit irti seinästä jos jyrähtelen. Syökää sitten jäätelöä aurinkoläiskäisellä terassilla, tapetoikaa leikkimökki. 

Ylihuomenna alkaa uudenlaisen koreografian opettelu: astun työelämään. Pelottavaa ja innostavaa. Ainakin erilaista! Tytöt ovat jo tutustuneet päiväkotiinsa (mikä lohdullinen sana -- päiväkoti.) ja todenneet meiningin ihan hyväksyttäväksi. Ja maanantaina me suuntaamme miehen kanssa samaan osoitteeseen. Tulevia työkavereita rauhoittanee tietää, että sovimme jo seuraavanlaisesta linjanvedosta: Työpaikalla ei sitten kiukutella.  Ehkä myöskään emme järjestä salaisia kohtaamisia kopiokoneen luona.

(Paitsi että mistä sitä koskaan tietää. Never say never.)

Hullu paljon töitä tekee kesälomalla (ja hulluilla on aina hauskaa)

Mikähän blogilaiskuus minua on vaivannut viime aikoina. Ehkä jonkinlainen päänsisäinen hiljaisuus. Laululassa ei sen sijaan ole hiljaista; sirkkelin sointia ja naulapyssyn pauketta on päästy kuulemaan tasaisesti. Pihalle on syntynyt leikkimökki ja terassi. Puita on kaatunut ja pilkottu ja pinottu. (Huom, ei allekirjoittaneen toimesta. Olen lähinnä toiminut Mahdollistajana eli hoitanut lapsia ja muutenkin enemmän kiinnostaisi vain soitella pianoa tai vaihtoehtoisesti kitaraa... No, maalasin sentään toisen yläaulan.) Kuistien kunnostus on päässyt alkamaan ja lienee tällä viikolla maalausta vaille valmis.

Ei kuitenkaan syytä huolestua, osaamme myös lomailla. Käytiin ihan ulkomailla asti!  Mutta nyt Blogger takkuaa jostain syystä ja meinaa hermot mennä kun kuvat pomppii minne sattuu. Joten antaa olla. Tässä tämä nyt tällaisenaan.

Leikkimökistä tuli niin suuri, että sinne voisi aikuinen vaikka kellahtaa nukkumaan. Vanhat ikkunat saatiin aikaisemmin ystävältä, onneksi pääsivät nyt käyttöön. Ovestakin tuli aika hieno.

Alakerrassa on tilaa temmeltää ja touhuta isoilla vempaimilla. Mutta kohta sekin sitten muuttuu...