Istu maamme! Ist um aam me? Istuma-amme.

On se vaan sym-paattinen <3

Hyvä päivä

Arvatkaas mistä tunnistaa hyvän päivän.

Ehdotuksia?

Siitä ettei kuole? No okei joo, ihan hyvä arvaus. Mut en nyt hakenut ihan tuota.

Koska... mun miälestä hyvän päivän tunnistaa siitä että...

1. Kylpyhuonekalustekaupasta soitetaan että kamat on täällä, voipi tulla noutamaan.

2. Sähkärin ja putkimiehen onnistuu saamaan vielä tälle viikolle. Siis huomiselle! Ja ylihuomiselle!

3. Kukkapenkissä näkyy pieniä vihreitä, maasta esiin työntyviä juttuja juuri niillä paikkeilla, mihin syksyllä tungin sipuleita.

Jep. Hyvä päivä oli. Nyt minua kutsuu kirja jonka mies toi kenties pari vuotta sitten joltain reissultansa, kaverin vaimo oli pistänyt matkaan että siinä Lauralle luettavaa. Minä vain vilkaisin silloin että jaa tuo chick flickiä edeltänyt chick lit tjaah en nyt ole hömppätuulella... ja sitten pari päivää sitten jostain syystä otin kirjan käsiini silmäilläkseni sitä ensimmäistä kertaa oikein todella. Ja totesin että hei HALOO tää on just sellainen kirja jonka haluan lukea NYT.

Siis Eat Pray Love. Kauniita unia!

Saumalankalauantai (sanopa se nopeesti!)

Kun huhtikuisena aamuna herää ropisevaan ääneen, on ensimmäinen ajatus: just joo, tänään ei sitten ulkoilla. Ja toinen ajatus on: Jeeeeee! lumet sulaa!! Tule tule tule tule kesä, ja tuleehan se - ainakin jonkinlainen. Mutta joka tapauksessa ilmojen lämpenemisen huomaa jo nyt Laululassa. Tänään vietin puolet päivästä kotona hippastellen t-paidassa. Siis minä, vilukissa Luojan armosta. Nytkin on jalassa farkkushortsit, uskokaa tai älkää (ja okei joo, niiden lisäksi on sukkikset, kahdet villasukat ja säärystimet...) Olen tässä fiilistellyt miltä sitten kesällä tuntuu tepsutella pitkin Laululaa paljain varpain, availla ovia päätyauloihin ja pitää ne auki. Käväistä vaikka parvekkeella kastelemassa kukkia (niin kuin muka muistaisin! Kuolevat pystyyn viikossa.) Etsiä pihasta aurinkoinen paikka ja levittää siihen viltti. (Sitä ennen voisin ilomielin hyvästellä pihasta muutaman ikihongan, sori vaan puunhalaajat mutta olisi se oikeastaan kiva jos ei suurin osa pihasta olisi käytännöllisesti katsoen aamusta iltaan varjon valtakuntaa.)

Kylpyhuoneremontissa on edetty niin pitkälle, että ilmeisesti valmiiseen kylppäriin olisi mahdollista päästä jo viikossa jos vain sähkö- ja putkimies sekä kylpyhuonekalusteet saisi ilmestymään paikalle optimaalisesti. Mutta koska näin tuskin tapahtuu, odottelemme vielä kärsivällisesti kylpyyn pääsyä. Ja ei se mitään, itseltä ihan loksahti suu auki kun mies latoi nämä juuri mainitsemani aikataulufaktat eilen illalla. Siis mitä? Valmistuuko se tosiaan? Eikö tämä olekaan feikkiremppa? 

Alla todistusaineistoa:

Kuka arvaisi että tämä mies ei ole ennen laatoittanut muuta kuin ämpäreitä? Not me.

Kalusteet tulevat Svedbergsiltä (kuvat osoitteesta svedbergs.fi)

Pieneen tilaan piti valita pientä ja napakkaa

Kattopaneelit odottavat alakerran tulevassa kirjastohuoneessa (köh köh, vähänkö hienosteleva sana) maalausta. Väri on napattu vanhasta Avotakasta. 

Haluaisitko kylpeä mustikassa? Kuvassa myös hyvä kirja jonka sain kirjastosta heti kun se uutuuttaan kiiltävänä sinne ilmestyi. Eläköön varaussysteemi! Deko hävisi kiinnostavuudessaan taas Avotakalle.

 Sellaista täällä siis. Loppuun vielä pääsiäiskuvia koska en taannoin ehtinyt pääsiäispostausta väsätä. Siis vaikka mulla olis ollut niin täydellinen otsikkokin. No, laitan sen otsikon nyt silti. Ja meillähän siis tosiaankin saumattiin lankalauantaina. Ettäs tiedätte nyt sitten. 

Myytinmurtaja

Teinpä tuossa äsken iltapuuroa mikrossa ilman vettä ja sain todeta että sanonta "ei savua ilman tulta" on paikkansapitämätön. Paljon oli kyllä savua. Onneksi tämä päivä on jo aika lailla kallellaan, luisumme vääjäämättä kohti huomista.

Emmie paljo palkkaa pyyä

Virvon varvon tuoreeks' terveeks'
tulevaks' vuueks':
Isännälle ikä pitkä, emännälle perä leviä
tyttärelle punaset posket
ja pojalle hyvä hevonen.
Emmie paljo palkkaa pyyä;
hehto ruista ja rahhaa,
rukiinen leipä ja rieska.
Vitsa siulle, palkka miulle!

Tänä vuonna meillä oli niin laiskoja virpojia, etteivät jaksaneet koristella kuin yhden vitsan. Äiti koristeli toisen. Minä siis (ja se oli kivaa!) Näillä vitsoilla sitten taputeltiin mummia ja ukkia tuon yllä olevan, äitini minulle aikoinaan opettaman lorun mukaisesti. Hieman kyllä tämä feministi kröhii kun naiset saavat vain ulkonäöllisiä seikkoja miesväen "joutuessa tyytymään" pitkään ikään ja hevoiseen. Muttah, kansanperinne eläköön.

Kovin laajalle ulottuvaa virpomareissua emme siis rokkomme kanssa tohtineet tehdä, mutta eivätpä nuo tyttömme ole moiseen tottuneetkaan - vielä. Ja näin äidin näkökulmasta munasaalis oli ikätasoon nähden ihan tyydyttävä.  Itse en niinkään viitsi haalia itselleni tilpehööriä sisältäviä yllätysmunia, vaan olen näemmä ottanut tavakseni popsia kerran vuoteen Pandan Suklaasydän-nimisiä munanmuotoisia rakeita. Mutta kun kaupassa silmään osui lakritsisuklaamunia, nappasin itselleni ja miekkoselle yhdet. Olivat ihan jees, pakko myöntää.

Kuitenkin, tänäkin vuonna munaostoksilla mieltä kaihersi kaupassa tämä kysymys: missä ovat Reilun kaupan suklaamunat? Vuosi sitten onnistuin bongaamaan lähimmästä Valintatalosta reiluja minisuklaamunia erilaisilla täytteillä. Olivat hintavia, mutta erittäin nameja ja niitä sai syödä hieman puhtaammalla omallatunnolla kuin noita tavismunia.

Hassua ei mun tämmöisiä pitänyt kirjoitella.

Ystävältä haettuja luomumunia, höyhenet tosin Tiimarista

Vaan... olin äsken iltakävelyllä koiran kanssa ja tein kylän lenkin. Reitti kulki vanhan kotimme ohitse ja ensimmäisen kerran tunsin ihan pienenpienen piston jossain sisimmässäni. Aivan lyhyen hetken verran näin ikkunoista pikakelauksella meidän menneitä touhujamme, näin tytöt leikkimässä pihassa, Inkerin kiipeämässä omenapuuhun, Inkerin ilman housuja pissalla nurmikolla (mokoma karkuri ja sisältä pujahtaja!)... Sitten päädyin ajattelemaan että eivät talot kuitenkaan ole se missä sydän asuu, eivät seinät eivätkä katto eivätkä omenapuutkaan. Sydän on siellä missä perhe. Se on klisee, koska se on totta.

Ja kun pääsin kotipihaan takaisin, olin ohittanut monta ystävällistä taloa, monta ikkunaa joissa loisti ystävän valo. On rikkautta, että olemme alkaneet juurtua tänne, että lähellä asuu hyväntahtoisia ihmisiä joista on tulossa läheisiä ystäviä, tärkeitä ja rakkaita.

Tänne kuulun, täällä on sydämeni.

Hyvää alkavaa viikkoa juuri sinulle!

Hehto ruista ja rahhaa

Kaksi kuvaa yhdistämällä saatu aikaan mahdoton perspektiivi

Meillä on...

- vesirokkoinen tyttö jota ei kutita mutta tekee mieli raapia (kuulemma)

- lankomies kylässä Stadista

- vanha putkiradio joka on tänään todettu toimivaksi (no ehtihän se toimittaa koristeen virkaa jo neljä vuotta ja hei oikeesti, kuka jaksaa laittaa töpselin seinään?)

-  pyyhitty pölyt pianon päältä ja tuntuu tepsivän niin hyvin että tarvinneeko sitä muualta siivotakaan

- yhä keskeneräinen kylppäri (pitäisköhän se ammekin hommata joskus jostain?)

- melkein sula parveke mutta ei ihan

- yksi koristeltu virpomavitsa (höyheniä, kristallihelmiä, silkkipaperikukkia)

- kolme leffaa Makuunista (Peter Pan, Halinallet, Helinä)

- jäljellä vielä muutama pieni suklaamuna jotka ehkä eivät kaikki maistu samalta (tai sitten maistuvat mutta saahan sitä itseään huijata jotta elämä olisi mielenkiintoisempaa)

- oikeestaan ihan kivaa.

Pepilläkin on.

Virvottavien (mummin ja ukin) pitänee kyllä tulla sunnuntaina meille päin. Tai voitaisiinhan me lähteä kylille virpomahan. 

"Sulle rokko, mulle palkka."

Pitsit & villat & puukot

...ja samaan aikaan toisaalla:

 

Seinän sisästä löytyi puuhun isketty kotimainen laatupuukko. Että jos muistat kadottaneesi omasi rakennuspuuhissa, pist viestii. Voi tosin olla ettet ole enää hengissä.